vaasan jaakkoo kuvabanneri

Yli kolmetuhatta sanomalehtipakinaa ja kymmeniä pakinakokoelmia Vaasan Jaakoon nimellä julkaissut Vaasa-lehden pitkäaikainen päätoimittaja, kirjailija ja kansanedustaja Jaakko Oskari Ikola ei ole saanut Suomessa ansaitsemaansa arvosta.

Tätä mieltä on Vaasan Jaakoon tuotantoon perehtynyt professori, kirjailija ja suomentaja Jukka Kemppinen. Hän kertoi mielipiteensä sanomalehti Pohjalaisen haastattelussa.
Kauhavalaissyntinen Kemppinen muistuttaa siitä, että suomalaiset pakinoitsijat ovat yleensä tyytyneet kuvailemaan jonkin koomisen kohtauksen.
-Jaakkoo sen sijaan hallitsi humoreskin niin, että tapahtumasarjasta rakentui hänen kynänsä kuljettamana parhaimmillaan ihmiskohtaloita ja elämänmuotoja.
Kemppinen on valmis vertaamaan J. O. Ikolaa näennäisistä eroista huolimatta sekä Pentti Haanpäähän ja Veikko Huoviseen.
-Näiltäkään ei muuten tahtonut romaani onnistua, kuten ei Jaakoltakaan.

Vaasan Jaakkoon ensimmäinen murrepakina nimellä Ottako kuullu  julkaistiin  Vaasa-lehdessä 27.6.1919. Tuossa pakinassa  kerrottiin kaupungilla liikkuvasta huhusta, jonka mukaan Vaasaan tulleen englantilaisen laivan kapteeni juoksi alusvaatteisillaan puolipukeisen naisen kanssa poliisiaseman ohi.  Näiden perässä kolmantena meni täysissä pukeissa ollut mies.

Kolmiodraamassa oli jonkin verran todenperääkin, sillä satamassa olleen laivan kapteeni tuli nyrkit pystyssä toimitukseen Jaakoon huoneeseen selittämään, ettei pakinan päähenkilö ollut hän, vaan laivan perämies. Oikaisua ei ilmeisesti asiasta julkaistu, mutta niin vaaralliseksi tilanne kävi, että  Jaakkoo varasi tällaisia tapauksia varten työhuoneeseensa koivuhalon.

Ottako kuullu –pakinoiden  kansankielinen pohjalaismurre oudoksutti aluksi joitakin. Kerrotaan, että eräälle moukkamaisten pakinoiden siivoamista vaatineelle miehelle Jaakkoo syötti vähän pajunköyttä. Jaakkoo väitti, että pakinoiden kirjoittaja on maakunnasta löytynyt uusi avustaja, joka ei vielä täysin hallitse kirjakieltä. Arvostelijalle totuus paljastui vasta parin vuoden kuluttaa, mutta silloin Ottako kuullu –pakinat olivat jo saaneet vankan aseman lehdessä.

Jaakkoo selitti itse, että hänestä tuli pakinoitsija, koska hän katsoo tahtomattaa asioita kahdelta puolelta.
”On kai syntymästä tuos toises silmäs sellaasta vikaa, jotta se näköö sen koomillisen puolen silloonkin kun ei saisi… Mutta toises silmäs ei oo vikaa. Se on terve ja tuima, se koittaa kattua vakavasti ja järkevästi maailmaa.”

Kirjallista ilmaisuaan Jaakkoo hioi jo lukiovuosinaan, jolloin hän kirjoitteli muisteluksiaan  ja mietelmiään sinikantisiin vihkoihin. Pakinoitsijana hän aloitti opiskeluaikanaan kirjoittamalla muutaman kerran vuodessa ilmestyneisiin pilalehtiin: Kulkuriin ja Tuulispäähän.

Pohjalaismurretta ja Jaakkoo-signeerausta hän alkoi käyttää vasta Oottako kuullu –pakinoissaan.

Riitta Koski

Jaakko Oskari Ikolan eteläpohjalaisella murteella kirjoittamat pakinat elävät yhä, noin 70 vuotta hänen toimittajanuransa päättymisen jälkeenkin.

Ikolan Vaasan Jaakkoo –nimimerkillä kirjoittamat noin 3 000 pakinaa julkaistiin vuosina 1919-1945 Vaasa-lehdessä.  Ikola oli aluksi viitisen vuotta lehden uutistoimittajana ja loppuvuosikymmenet päätoimittajana. Vaasan Jaakkoo otsikoi arkielämän koukeroisista tapahtumista kertovat pakinansa Oottako kuullu –nimen alle. Politiikasta hän kirjoitti otsikolla Jaakkoo selittää tai Jaakon kirjeitä eduskunnasta. Lisäksi hän teki  matkakertomuspakinoita esimerkiksi Pariisin olympialaisista.  Amerikan matkastaan hän kirjoitti pakinasarjan, jonka nimenä oli Jaakko lähti Amerikkaan.

Vaasa on vuodesta 1984 ilmestynyt Pohjalainen-nimisenä. Ikolan aikaan lehti oli kokoomuslainen samoin kuin Ikolakin.  Pakina oli Ikolalle ominaisin kirjoittamisen laji. Vaasa-lehti kilpaili jo tuolloin silloin vielä Vaasassa ilmestyneen maalaisliittolaisen Ilkan kanssa. Ikolan ensimmäisinä vuosina Ilkassa päätoimittajana oli vielä keskustalainen pääideologi Santeri Alkio, jonka ominta kirjoitustyyliä oli aatteellinen julistus. Ikolan tasaveroiseksi kilpakumppaniksi kasvoi Ilkan avustajakunnasta Ilkan päätoimittajaksi vuonna 1929 noussut kirjailija ja kansakoulunopettaja Artturi Leinonen.

Kommunismin vastustajina molemmat päätoimittajat olivat samoilla linjoilla, mutta 1930-luvun oikeistolaisuuteen suhtautumisesta he löysivät toisistaan heikkoja kohtia.   Vaikka Ikolan Vaasan Jaakkoo ja Leinosen Karhuvainion Esa kurmoottivat toisiaan lehden palstoilla, Ikolan päiväkirjoissa kerrotaan, kuinka he tavatessaan pohtivat yhdessä maan tilannetta. Molemmat lehdet ja niiden päätoimittajat joutuivat tasapainoilemaan Etelä-Pohjanmaalta nousseen Lapuan liikkeen toimien uutisoinnissa.  Vaasan Jaakkoo suhtautui myötäsukaisesti Lapuan liikkeeseen heinäkuuhun vuonna 1932 asti.  Silloin Lapuan kodissaan lomaileva puolustusministeri Jalo Lahdensuo yritettiin muiluttaa. Tuon tapahtuman jälkeen Ikola vaati loppua poliittiselle huliganismille.

Vaasan Jaakkoo taisteli myös suomenkielen puolesta. Tässä  kamppailussa hän sanaili Vöyrin murteen halliten Vasabladetin nimimerkki Negerin eli Einar Hagmanin kanssa.

Kirjoittajantyönsä ohella Ikola oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän oli kokoomuspuolueen kansanedustajana vuosina 1927-1930 ja 1939-1945, eli ennen sotia valitun pitkän parlamentin ajan. Yhteiskunnallisesti epävakaimmat 1930-luvun alun vuodet Ikola vaikutti kirjoituspöytänsä takaa.

Ikola tunsi pohjalaisensa. Hän  syntyi Alahärmän Kotoluhdassa 14.8.1887 ja kuoli Vaasassa 10.3.1951. Vaasaan hän muutti perheensä mukana seitsenvuotisena. Isä Esa Ikola oli poliisi. Jaakko  kävi koulunsa Vaasassa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1909.  Kouluaikoinaan hän kirjoitti vaasalaiseen Kulkuri-pilalehteen ja helsinkiläiseen Tuulispäähän.

Ikola valmistui vuonna 1915 filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta opiskeltuaan venäjänkieltä ja kirjallisuutta, roomalaista filologiaa sekä myös kansantaloutta ja taidehistoriaa. Opiskelujensa jälkeen Ikola toimi aluksi kielenkääntäjänä ja sittemmin venäjän, latinan ja voimistelun opettajana Kristiinankaupungissa.

Ikola vaikutti myös paikallispolitiikassa kaupunginvaltuuston jäsenenä. Hän oli mukana Vaasan Vasamaa ja Vaasan suomalaista yhteiskoulua perustettaessa.

Riitta Koski

Teoksia

  • Eteläpohjalaisia sananparsia. 1920
  • Oottako kuullu: sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelma. 1921
  • Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: lisää prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelam. 1921
  • Laakerinlehtiä ja lipistikkuja, eteläpohjalaisia murrepakinoita. Gummerus 1923
  • Petsamhon valaskaloja onkimhan, matkakuvaus. Gummerus 1924
  • Jaakkoo lähti Pariisiishi... Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924. Gummerus 1925
  • Sekaherelmiä, eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1925
  • Tupenrapinoota, eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1926
  • Eruskunta-äijiä reissun päällä: muistoja eruskuntamiesten Unkarin-matkalta v. 1928. Gummerus 1928
  • Rakkauren tähren vai.., uusia eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1928
  • Kaks hunskelia, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1932
  • Rakkauren-faskistit, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1933
  • Kaikkien vihtorien yliveto. 1936
  • Valiojutut I osa. WSOY 1938
  • Akka ku ampiaanen, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1940
  • Hellurei, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1943
  • Meirän kukkoo, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1945
  • Rakas takkupää, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1946
  • Prässylttyä, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1947
  • Valiojutut III osa, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1948
  • Vaasan Jaakkoo rapakon takana 1947–48: matkakirja Etelä-Pohjanmaan murteella. WSOY 1949
  • Sinsallaa, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1950
  • Valiojutut II osa. WSOY 1952
  • Oottako kuullu: pakinoita parahimmasta päästä. 1987