vaasan jaakkoo kuvabanneri

Yli kolmetuhatta sanomalehtipakinaa ja kymmeniä pakinakokoelmia Vaasan Jaakoon nimellä julkaissut Vaasa-lehden pitkäaikainen päätoimittaja, kirjailija ja kansanedustaja Jaakko Oskari Ikola ei ole saanut Suomessa ansaitsemaansa arvosta.

Tätä mieltä on Vaasan Jaakoon tuotantoon perehtynyt professori, kirjailija ja suomentaja Jukka Kemppinen. Hän kertoi mielipiteensä sanomalehti Pohjalaisen haastattelussa.
Kauhavalaissyntinen Kemppinen muistuttaa siitä, että suomalaiset pakinoitsijat ovat yleensä tyytyneet kuvailemaan jonkin koomisen kohtauksen.
-Jaakkoo sen sijaan hallitsi humoreskin niin, että tapahtumasarjasta rakentui hänen kynänsä kuljettamana parhaimmillaan ihmiskohtaloita ja elämänmuotoja.
Kemppinen on valmis vertaamaan J. O. Ikolaa näennäisistä eroista huolimatta sekä Pentti Haanpäähän ja Veikko Huoviseen.
-Näiltäkään ei muuten tahtonut romaani onnistua, kuten ei Jaakoltakaan.

 

Millä tavalla sitten Jaakooon tuotanto eroaa muista pakinoitsijoista?
-Pakina on usein ilkeä eli poleeminen tai pilkkaava. Joskus se käsitetäänkin kriittiseksi kannanotoksi ihmisiin tai ympäristöön. Jaakoolla on, etenkin “valiojuttujen” ulkopuolelle jostain syystä jääneissä tarinoissa  mahtava myötäelämisen kyky, professori toteaa haastattelussa.
-Niissäkin tilanteissa, joissa on tullut vähän “pöffäiltyä”, sanoma on, ettei maailma tähän kaadu; ei se maailma ole mikään Seinäjoen lankkuaitas.

Pakinoiden murreasustakin ollaan kahta mieltä. Kemppisen mielestä murre on lähinnä haitannut Jaakoon suosiota.
-Liian monissa lukijoissa elää vielä kansakoulun henki, jonka mukaan murre on jollakin tavalla huonompi ja alhaisempi kielimuoto kuin yleiskieli, vaikka viimeksi mainittu päinvastoin on kuin kaupan maitoa.

Vaasan Jaakkoo tiedetään vanhastaan pohjalaisen identiteetin rakentajaksi ja maakunnan tuntojen tulkiksi. Vastaavatko mielikuvat todellisuutta?
-Kyllä vastaa. Mutta monilla pohjalaisillakin on väärä mielikuva Jaakoon kuvaamasta pohjalaisuudesta. Uhoa ja trossoota on paljon arveltua vähemmän, ja inuvia isäntiä ja marajavia miehiä paljon luultua enemmän.
Kempppinen on lukenut kaikki Vaasan Jaakoon kirjoihin painetut tarinat.

J.O. Ikola oli myös pitkäaikainen Vaasa-lehden päätoimittaja ja kansanedustaja. Näistä  rooleista on Kempppisen mukaan aineistoa vaikea löytää.
-Joka  tapauksessa hän painoi leimansa lehteen vuosikymmeniksi. Politiikan puolella taas saattoi taas toteutua vanha havainto: humoristi on hauska vain paperilla..
-Politiikka on kompromissien taidetta, kirjallisuus ei, Kemppinen muistuttaa Pohjaisen haastattelussa.


SEPPO NURMI

Teoksia

  • Eteläpohjalaisia sananparsia. 1920
  • Oottako kuullu: sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelma. 1921
  • Puukkoo, puntari ja pannunjalaka: lisää prätinöötä Pohjanmaalta, pakinakokoelam. 1921
  • Laakerinlehtiä ja lipistikkuja, eteläpohjalaisia murrepakinoita. Gummerus 1923
  • Petsamhon valaskaloja onkimhan, matkakuvaus. Gummerus 1924
  • Jaakkoo lähti Pariisiishi... Kuvaus Pariisin olympialaiskisoista v. 1924. Gummerus 1925
  • Sekaherelmiä, eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1925
  • Tupenrapinoota, eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1926
  • Eruskunta-äijiä reissun päällä: muistoja eruskuntamiesten Unkarin-matkalta v. 1928. Gummerus 1928
  • Rakkauren tähren vai.., uusia eteläpohjalaisia murrejuttuja. 1928
  • Kaks hunskelia, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1932
  • Rakkauren-faskistit, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1933
  • Kaikkien vihtorien yliveto. 1936
  • Valiojutut I osa. WSOY 1938
  • Akka ku ampiaanen, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1940
  • Hellurei, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1943
  • Meirän kukkoo, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1945
  • Rakas takkupää, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1946
  • Prässylttyä, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1947
  • Valiojutut III osa, eteläpohjalaisia murrepakinoita. 1948
  • Vaasan Jaakkoo rapakon takana 1947–48: matkakirja Etelä-Pohjanmaan murteella. WSOY 1949
  • Sinsallaa, eteläpohjalaisia murrepakinoita. WSOY 1950
  • Valiojutut II osa. WSOY 1952
  • Oottako kuullu: pakinoita parahimmasta päästä. 1987